Bikinejä ja rantaleijonia

On niin vaikeaa aloittaa. Kämppäkin näyttää aivan hirveätlä läävältä ja on tuhat asiaa hoidettavana. Sen siitä saa, kun on viikon poissa. Note to self, ensi kerralla todellakin läppäri mukaan reissuun. Ihan sama, jos ainoat rusketusrajat tulee t-paidan hihoista, mutta nyt on liikaa asioita hoidettavana ja mun toimintakyky on sulanut pitkin Egyptin rantoja.

Se Egypti. Päällimmäiseksi jäi mieleen se kuumuus, joka oli jotakin aivan naurettavaa. Morjes, kun lämpötilat lähestyvät 50 astetta, voitte kuvitella, että jopa käveleminen aamiaiselle ja takaisin tuntui maratonin veroiselta suoritukselta. Kävin uimassa joka seitsemäs minuutti, sillä varjossakin makaaminen tuntui saunalta. Hurghadassa puhalsi onneksi tuuli, mutta sekin tuntui kuumalle säädetyltä fööniltä.

Toinen asia mikä jäi mietityttämään (jos tällaiset reissut nyt edes voivat mietityttää, oli aivot aika nollilla), oli Hurghadan sijainti ja siihen liittyvät ei-niin-kivat asiat. Lentokoneesta katsottuna maisema oli tällainen, aavikko, aavikko, aavikko, vihreä kaupunki, turkoosi meri. Ne roudasivat hotelleihin vettä 25 kilsan päästä rekoilla ja kastelivat sillä istutuksia. Tuntui aika tuhlaukselta ensin lentää viisi tuntia keskelle ei mitään, jotta voisi tuhlata vettä, jota ei ilmeisesti ole kauhean paljon päiväntasaajan seudulla. Suihkut kestivätkin näin ollen huonosta omatunnosta johtuen ehkä 1,5 minuuttia.

Ja vielä yksi asia. Paikalliset olivat järkyttyneitä mut nähdessään. Joo, siellä oli muitakin tatuoituja turisteja ja ajettuja päitä, mutta sain yhden tappouhkauksen ja miljoona "nais tattuus, how much" -huutoa, jopa tullivirkailijoilta ja vartijoilta ja siivoojilta ja kaikilta!. Näin ollen istuttiin Jarskin kanssa kiltisti hotellihuoneessa ja rannalla, ei käyty missään, ei tehty mitään ja kun oli pakko lähteä ostamaan kessua, laitoin päälleni pitkähihaisen (oli kuuma!). Muslimimaat, ei enää mielellään ennen laserkäsittelyä ja hiustenpidennystä.

Biitsi oli paras, missä tähän asti oon käyny. Mummot ja papat ilmeisesti pelkäsivät mielenosoituksia, joten tilaa oli reilusti.

Se fiilis, kun saa kengät pois ja upottaa varpaat hiekkaan.. No, se on aika kiva.

Rasvailtiin, mutta paloimme silti. Sille arskalle ei ollut mitään vastusta!

Uima-altaaseen oli pakko mennä joka päivä siksi, koska 50 metrin matkalla rannalta tuli jäätävä soija!

Merenneito.

Joka aamu alkoi tällä, kivi vatsaan ja rannalle. Rohkeat rokan syö, mutta rohkeimmat kurkkua ja salaattia.

Opetin Jarnolle kelluntaa. Sitten sain merivettä silmääni ja kirveli.

Terveelliset elämäntavat olivat lomallakin mukana.

Äiti. silmät kiinni! (ja anna anteeksi)

Päiväohjelmamme oli tällainen: herätys liian aikaisin, aamupalabuffet, hetken makoilu huoneessa hirveessä ähkyssä, rannalle, kuuma, kuuma, kuuma, suihku, kokovartalorasvaukset (siivooja unohti kerran koputtaa ja näki mun valkoisen perseen), päikkärit, koska muutakaan tekemistä ei ole, illallisbuffet, hetken makoilu ihan hirveessä ähkyssä, töllön katselua, nukkumaan.

Ihan joka päivä. Ei menty snorklaamaan, oli epäilyttäviä diilejä ja omituisia tyyppejä, jotka kauppasivat venereissuja (nais tatttuus). Ei menty katsomaan raunioita Luxoriin, oli kallista ja liian kuuma (nais tattuus). Ei juotu alkoholia, ratsastettu kameleilla tai shoppailtu aitoja "Luis Vittoneja" (nais tattuus, kan ai sii). Sen sijaan naurettiin saksalaisille turisteille, pällisteltiin epäsopivaa illallispukeutumista ja siliteltiin toistemme paahtunutta nahkaa. Oli mukavaa. Ei niin mukavaa, että menisin uudestaan, ever. Ehkä me tolmatsovajussilat nyt vain tarvitsemme hieman seikkailua ulkomaanmatkoihimme. Mikäpä on hienompaa, kuin hukata kaikki tavarat ja elää epätietoisuudessa seuraavasta yöpaikasta.

Gallup, omatoiminen matka halki maailman kera passin ja hammasharjan, vai reissu, jonka mahtavuus mitataan  rusketuksen sävyn syvyydellä? Kertokaa jotakin helmejä reissujanne, nyt kun olen vielä ulkomaameiningeissä!